Isän valtaa vai ihmisarvoista demokratiaa?

Uskonnoton ajattelija Raimond Gaita on tunnustanut, ettei ehdotonta ihmisarvoa voi johtaa uskonnottomasta lähtökohdasta käsin.  Vaikka jokaisella ihmisellä on intuitiivinen käsitys toisen pyhyydestä, koskemattomuudesta ja loukkaamattomuudesta, uskonnoton ihminen ei kykene oikeuttamaan tätä käsitystä omasta kokemuksestaan käsin.

Kukaan ei ole onnistunut myöskään oikeuttamaan kristinuskoa omasta kokemuksestaan käsin, sillä kristinusko on saanut alkunsa neitseellisestä sikiämisestä. Vapaaehtoisesti Maria suostui maallisten menetysten ja oman henkensä uhallakin toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Hän synnytti maailmanhistorian merkittävimmän poliitikon, jonka nimeksi tuli Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi keskelle raadollista ja syntiin langennutta maailmaa. Ilman syntiä hän syntyi lain alaiseksi pelastaakseen ne, jotka olivat jääneet vankeuteen lain alle.

Jeesus oli vallankumouksellinen ihmisarvon puolestapuhuja. Hän tuli päästämään ihmisen arvottomuuden kahleista. Jeesus saapui maailmaan lahjoittaakseen ihmiselle erottamattoman ihmisarvon. Tämä ehdoton ihmisarvo syntyi kristinuskon sikiämisestä ja sen juurtumisesta hedelmälliseen maaperään, armon kohtuun. Jo Jeesuksen varhaiset seuraajat taistelivat ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolesta. Tänä päivänä on yksin kristinuskon seurausta, että länsimainen kulttuurinen ja henkilökohtainen omatuntomme on herkistynyt näkemään jokaisen lähimmäisen kasvoissa rakastavan Jumalan pyhät kasvot. Suomalaisilla kaduilla et tapaa sinne hylättyjä tyttölapsia tai vammaisia raajarikkoja. He kuuluivat antiikin Rooman isän vallan aikaan.

Viime vuosina ehdoton ihmisarvo on kokenut maallistumisen seurauksena hälyttävän inflaation.  Jo Nietzsche korosti totuuden ilmentävän vallantahtoa, jota ohjasi ihmisen suhteellinen kokemus asioiden moraalisesta alkuperästä. Hänen mukaansa ehdottomille totuuksille perustuvaa ihmisarvoa ei voinut olla olemassa, koska nämä totuudet perustuivat ihmislähtöisiin sopimuksiin. Nietzsche oli kuitenkin oikeassa siinä, että ihmisen käsitys totuudesta oli parhaimmillaankin vain siivu kokonaisuudesta. Ongelmana tässä ajattelussa on se, ettei minun näkökulmani arvoihin voi olla koskaan kokonaan sinun näkökulmasi.

Nykypäivän postmodernismi perustuu vastaavasti suhteellisesti määritellyille oikeuksille. Ihminen voi muodostaa käsityksensä oikeuksistaan satunnaisten mielihalujensa perusteella. Tällainen lähtökohta ei kykene tekemään oikeutta ehdottomille ihmisoikeuksille eikä ihmisarvolle. Halut muuttuvat olosuhteiden mukaan ja siksi tulevaisuus jää avoimeksi mielivaltaisille suhdanteille. Kirjailija ja sosiaalikriitikko Os Guinness uskoo, ettei sekularisoitunut ihmisoikeusliike kykene juurruttamaan niitä ihmisoikeuksia, joita se julistaa. Syynä tähän on ihmisen sydän. Omaan kokemukseensa luottavana se ei halua avautua siemenelle, joka antaisi sille arvon ja elämän.

Globaali maailma tarvitsee globaalia omantunnon vapautta. On mahdotonta kuvitella, että aitoa demokratiaa voisi syntyä samanaikaisesti vapaan ja orjan ehdoilla, jos ”sinun näkökulmasi ei voi olla koskaan minun näkökulmani.” Yhteisen arvopluralismin sijaan tarvitsemme yhteistä arvodemokratiaa. Sosiaalikriitikko ja kirjailija Os Guinness on laatinut ensimmäisen luonnoksen globaalista omantunnon sopimuksesta (Global Charter of Conscience), joka on julkaistu Euroopan parlamentissa Brysselissä vuonna 2012. Tämä luonnos ja sopimus tukee YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18:tta artiklaa, joka käsittelee ehdotonta omantunnonvapautta. Vaikka Suomi on allekirjoittanut YK:n yleismaailmallisen julistuksen, on ihmeteltävää, ettei se toimi käytännössä tämän ohjeistuksen mukaan, vaan vetäytyy kansallisen lainsäädännön taakse oikeuttaakseen olemassa olevan yhteiskuntajärjestyksen omantunnon vapautta koskevissa kysymyksissä. Edustaako tällainen asenne ihmisarvoista demokratiaa nykyajan eurooppalaisessa kulttuurissa vai ennustaako se lähitulevaisuudessa mielivaltaista aikamatkaa antiikin ajan – isän vallan – Roomaan, jossa oma kokemus ratkaisi enemmän kuin objektiivisiin arvoihin perustuva yhteinen hyvä?

Lähteet:

Mia Puolimatka 2013, Minkä arvoinen on ihminen? (KKJMK)

Os Guinness: ”Ihmisoikeuksien juuret ovat kristinuskossa”. Toimittaja: Markus Korri. 2014. Kristillinen teemalehti. Dialogos – Usko ja tiede katsomusten torilla